Tänään heräsin ja lähdin Elmerin kanssa ulos. Naapurin Ritva oli Osku-koiransa kanssa ulkona ja jäätiin leikkimään hiekkamontulle. Tai oikeastaan Elmeri ja Osku leikki.Yhtäkkiä sain ihmeellisen kohtauksen. En enää kuullut Ritvan ääntä, vaan se meni kauemmas ja kauemmas, sitten tuli kymä hiki ja en enää nähnyt mitään. Piti mennä kyykkyyn maahan, kun tuntui, että kohta lähtee taju kokonaan. Ritva säikähti jonkin verran ja sanoi, ettei minun naamani ole enää minkään värinen. Kömmin sieltä kotiin Elmerin kanssa ja pötköttelin pari tuntia.

Sitten äiti tuli ja vei minut lääkäriin. Vanha ystäväni paniikkihäiriö otti yhteyttä. En osannut itse yhdistää oireita mihinkään, koska tilanne ei ollut sellainen, jossa paniikkikohtauksia yleensä tulee. No nyt se kuitenkin tuli. Seurasi kaksi vuotta lääkitykselle. Aiheuttaja stressi ja huomenna lisäkokeisiin.

Tämänkö siitä tosiaan saa, kun yrittää tehdä kaikkensa että elämä sujuisi??

Tämän päivän paras: Äiti.
Tämän päivän huonoin: Tämä päivä.

Olin eilen hieman pahalla tuulella. Tympäsi koko päivän ja muutenkin oli niin masentavia uutisia joka paikka täynnä, että tuntui olevan mieli aika pahasti maassa. En nyt ala spekuloimaan Jokelan tapausta, enkä muutakaan sen kummemmin, kun kerta otsikko on hyviä tyyppejä.

Näin yhtä tuttuani sitten illalla kun oluella kävin töiden jälkeen ja heitettiin siinä sitten juttua. Minulta kysyttiin, että vieläkö tympäsee yhtä paljon kun eilen (olin siis myös toissapäivänä pahalla tuulella) ja sanoin, että kyllä ja että miehet on sikoja. Puolustin kuitenkin itseäni siinä ja kerroin, että olen myös hymyillyt joskus ja että osaan kyllä hymyillä. Tuttuni sanoi, että ei ole koskaan nähnyt. Hän oli luullut, että minä olen jotenkin syntyessäni jäänyt puristuksiin ja siinä on naama vääntynyt tällaiseksi. Heh heh.. :) Se oli kyllä eilisen päivän piristys. Pitäisi varmaan hymyillä vähän useammin..

Viikkoon tämä päivä oli ensimmäinen, kun tuntui että kyllä tämä tästä.

Aamulla kävi harvinaisia vieraita ja oli tosi mukavaa.Juotiin kahvia ja puhuttiin paskaa.

Sen jälkeen käytiin Elmerin kanssa lenkillä. Neidillä alkaa pian juoksut. Matot on jo viety kellariin turvaan vereltä ja sohva suojattu lakanalla (koti näyttää bunkkerilta). Neiti itsessään ei kuule eikä näe mitään. Touhottaa vain ja välillä on aivan maassa. Jotenkin oireet tuntuu kuitenkin tutulta ja olotilaa on helppoa ymmärtää.. :)


Sitten kävin Annen ja Jennan luona kahvilla. Se oli kyllä piristävää. Anne osaa olla niin ihana ystävä, että ei osaa sanoin kuvailla. Se sopivassa suhteessa silittää ja sopivassa suhteessa potkii päähän. Molempia tarvittiin tänäänkin.:) Jenna oli löytänyt itselleen kummallisen puhevian (?), liekkö kännissä tyttö ollut.. :)

Ilta töissä oli melko vilkas, töiden jälkeen livistin kaljalle ja biljardia pelaamaan. Ah onnea ja autuutta. Huomenna Mäntsälään ja illalla pyykin pesua ohjelmassa. Näin ne vapaapäivät toimii. Mä elän vieläkin.

Tuhatjalkainen oli onnellinen,
kunnes Sammakko sanoi leikillään:
Sanopa mikä jalka tulee minkin eteen.
Se sekoitti tuhatjalkaisen mielen.
Se makasi ojassa ja mietti miten päästä liikkeelle.

Minun sydämeni särkyi viime sunnuntaina. Samana päivänä Kimi Räikkönen ajoi maaimanmestariksi. Samana päivänä minä olin aamun ja päivän aivan mielettömän onnellinen. Mutta sitten se kävi. Klo 22.00 minun sydämeni särkyi. En saanut kunnolla henkeä ja pääsi itku.

Kukaan ei kertonut, että kaikki loppuu kun seinään. Jotenkin sitä haluaisi ajatella niin, että kun on hyvä olla ja asiat tuntuu oikeilta, niin kaikki myös sitten aikanaan loppuu kauniisti. Että sitten jos siihen olisi tarvetta, niin toivotettaisiin kaikkea hyvää ja halattaisiin lopuksi. Ei kukaan kertonut, että minun silmilleni syljettäisiin ja että ihminen, ketä minä rakastan, saisikin minut inhoamaan itseäni ja tuntemaan itseni likaiseksi. Mutta eipä aina käy niin kuin toivoisi. Ei ihan joka kerta.

Nyt eletään perjantaita. Sunnuntai-iltana en olisi uskonut, että perjantai edes tulee, kyllä siinä niin paljon oli maailmanlopun meininkiä. Tämä viikko on ollut ihan paska. Välillä vihaan itseäni, välillä kaikkia muita. Välillä tunnen olevani inhottava, välillä ymmärrän, että ei tämä minun syytäni ole. Välillä on jumalaton ikävä, välillä olisin valmis tappamaan. Välillä pääsee itku ja välillä ei.

Jouni kävi meillä keskiviikkona kylässä. Oli tosi mukavaa nähdä, ei olla nähty todella moneen kuukauteen. Syötiin aika paljon ja pelattiin Triviaalia. Torstaina Päivi ja Leevi tuli Lahteen ja käytiin Sinuhella syömässä vielä vähän lisää. Ja hyvää oli. Ruoka ja rakkaat auttaa ikävään. :)

Oi sanoi siili
olen tunteellinen siili
Niin hyvä, kiltti, hellä
ja kenelläpä kellä
on vastaansanomista
se on niin surullista
Kun piikkikuoren alla
siilin hellyys piili

se oli aapisessa joskus