Viikkoon tämä päivä oli ensimmäinen, kun tuntui että kyllä tämä tästä.

Aamulla kävi harvinaisia vieraita ja oli tosi mukavaa.Juotiin kahvia ja puhuttiin paskaa.

Sen jälkeen käytiin Elmerin kanssa lenkillä. Neidillä alkaa pian juoksut. Matot on jo viety kellariin turvaan vereltä ja sohva suojattu lakanalla (koti näyttää bunkkerilta). Neiti itsessään ei kuule eikä näe mitään. Touhottaa vain ja välillä on aivan maassa. Jotenkin oireet tuntuu kuitenkin tutulta ja olotilaa on helppoa ymmärtää.. :)


1020892.jpg

Sitten kävin Annen ja Jennan luona kahvilla. Se oli kyllä piristävää. Anne osaa olla niin ihana ystävä, että ei osaa sanoin kuvailla. Se sopivassa suhteessa silittää ja sopivassa suhteessa potkii päähän. Molempia tarvittiin tänäänkin.:) Jenna oli löytänyt itselleen kummallisen puhevian (?), liekkö kännissä tyttö ollut.. :)

Ilta töissä oli melko vilkas, töiden jälkeen livistin kaljalle ja biljardia pelaamaan. Ah onnea ja autuutta. Huomenna Mäntsälään ja illalla pyykin pesua ohjelmassa. Näin ne vapaapäivät toimii. Mä elän vieläkin.

Tuhatjalkainen oli onnellinen,
kunnes Sammakko sanoi leikillään:
Sanopa mikä jalka tulee minkin eteen.
Se sekoitti tuhatjalkaisen mielen.
Se makasi ojassa ja mietti miten päästä liikkeelle.