Minun sydämeni särkyi viime sunnuntaina. Samana päivänä Kimi Räikkönen ajoi maaimanmestariksi. Samana päivänä minä olin aamun ja päivän aivan mielettömän onnellinen. Mutta sitten se kävi. Klo 22.00 minun sydämeni särkyi. En saanut kunnolla henkeä ja pääsi itku.

Kukaan ei kertonut, että kaikki loppuu kun seinään. Jotenkin sitä haluaisi ajatella niin, että kun on hyvä olla ja asiat tuntuu oikeilta, niin kaikki myös sitten aikanaan loppuu kauniisti. Että sitten jos siihen olisi tarvetta, niin toivotettaisiin kaikkea hyvää ja halattaisiin lopuksi. Ei kukaan kertonut, että minun silmilleni syljettäisiin ja että ihminen, ketä minä rakastan, saisikin minut inhoamaan itseäni ja tuntemaan itseni likaiseksi. Mutta eipä aina käy niin kuin toivoisi. Ei ihan joka kerta.

Nyt eletään perjantaita. Sunnuntai-iltana en olisi uskonut, että perjantai edes tulee, kyllä siinä niin paljon oli maailmanlopun meininkiä. Tämä viikko on ollut ihan paska. Välillä vihaan itseäni, välillä kaikkia muita. Välillä tunnen olevani inhottava, välillä ymmärrän, että ei tämä minun syytäni ole. Välillä on jumalaton ikävä, välillä olisin valmis tappamaan. Välillä pääsee itku ja välillä ei.

Jouni kävi meillä keskiviikkona kylässä. Oli tosi mukavaa nähdä, ei olla nähty todella moneen kuukauteen. Syötiin aika paljon ja pelattiin Triviaalia. Torstaina Päivi ja Leevi tuli Lahteen ja käytiin Sinuhella syömässä vielä vähän lisää. Ja hyvää oli. Ruoka ja rakkaat auttaa ikävään. :)