Minun
sydämeni särkyi viime sunnuntaina. Samana päivänä Kimi Räikkönen ajoi
maaimanmestariksi. Samana päivänä minä olin aamun ja päivän aivan
mielettömän onnellinen. Mutta sitten se kävi. Klo 22.00 minun sydämeni
särkyi. En saanut kunnolla henkeä ja pääsi itku.
Kukaan ei kertonut, että kaikki loppuu kun seinään. Jotenkin sitä
haluaisi ajatella niin, että kun on hyvä olla ja asiat tuntuu oikeilta,
niin kaikki myös sitten aikanaan loppuu kauniisti. Että sitten jos
siihen olisi tarvetta, niin toivotettaisiin kaikkea hyvää ja
halattaisiin lopuksi. Ei kukaan kertonut, että minun silmilleni
syljettäisiin ja että ihminen, ketä minä rakastan, saisikin minut
inhoamaan itseäni ja tuntemaan itseni likaiseksi. Mutta eipä aina käy
niin kuin toivoisi. Ei ihan joka kerta.
Nyt eletään perjantaita. Sunnuntai-iltana en olisi uskonut, että
perjantai edes tulee, kyllä siinä niin paljon oli maailmanlopun
meininkiä. Tämä viikko on ollut ihan paska. Välillä vihaan itseäni,
välillä kaikkia muita. Välillä tunnen olevani inhottava, välillä
ymmärrän, että ei tämä minun syytäni ole. Välillä on jumalaton ikävä,
välillä olisin valmis tappamaan. Välillä pääsee itku ja välillä ei.
Jouni kävi meillä keskiviikkona kylässä. Oli tosi mukavaa nähdä, ei
olla nähty todella moneen kuukauteen. Syötiin aika paljon ja pelattiin
Triviaalia. Torstaina Päivi ja Leevi tuli Lahteen ja käytiin Sinuhella
syömässä vielä vähän lisää. Ja hyvää oli. Ruoka ja rakkaat auttaa
ikävään. :)
perjantai, 26. lokakuu 2007
Kommentit