Tänään heräsin ja lähdin Elmerin kanssa ulos. Naapurin Ritva oli Osku-koiransa kanssa ulkona ja jäätiin leikkimään hiekkamontulle. Tai oikeastaan Elmeri ja Osku leikki.Yhtäkkiä sain ihmeellisen kohtauksen. En enää kuullut Ritvan ääntä, vaan se meni kauemmas ja kauemmas, sitten tuli kymä hiki ja en enää nähnyt mitään. Piti mennä kyykkyyn maahan, kun tuntui, että kohta lähtee taju kokonaan. Ritva säikähti jonkin verran ja sanoi, ettei minun naamani ole enää minkään värinen. Kömmin sieltä kotiin Elmerin kanssa ja pötköttelin pari tuntia.

Sitten äiti tuli ja vei minut lääkäriin. Vanha ystäväni paniikkihäiriö otti yhteyttä. En osannut itse yhdistää oireita mihinkään, koska tilanne ei ollut sellainen, jossa paniikkikohtauksia yleensä tulee. No nyt se kuitenkin tuli. Seurasi kaksi vuotta lääkitykselle. Aiheuttaja stressi ja huomenna lisäkokeisiin.

Tämänkö siitä tosiaan saa, kun yrittää tehdä kaikkensa että elämä sujuisi??

Tämän päivän paras: Äiti.
Tämän päivän huonoin: Tämä päivä.