Tänään heräsin ja lähdin Elmerin kanssa ulos. Naapurin Ritva oli
Osku-koiransa kanssa ulkona ja jäätiin leikkimään hiekkamontulle. Tai
oikeastaan Elmeri ja Osku leikki.Yhtäkkiä sain ihmeellisen kohtauksen.
En enää kuullut Ritvan ääntä, vaan se meni kauemmas ja kauemmas, sitten
tuli kymä hiki ja en enää nähnyt mitään. Piti mennä kyykkyyn maahan,
kun tuntui, että kohta lähtee taju kokonaan. Ritva säikähti jonkin
verran ja sanoi, ettei minun naamani ole enää minkään värinen. Kömmin
sieltä kotiin Elmerin kanssa ja pötköttelin pari tuntia.
Sitten äiti tuli ja vei minut lääkäriin. Vanha ystäväni paniikkihäiriö
otti yhteyttä. En osannut itse yhdistää oireita mihinkään, koska
tilanne ei ollut sellainen, jossa paniikkikohtauksia yleensä tulee. No
nyt se kuitenkin tuli. Seurasi kaksi vuotta lääkitykselle. Aiheuttaja
stressi ja huomenna lisäkokeisiin.
Tämänkö siitä tosiaan saa, kun yrittää tehdä kaikkensa että elämä sujuisi??
Tämän päivän paras: Äiti.
Tämän päivän huonoin: Tämä päivä.
tiistai, 13. marraskuu 2007
Kommentit